Myyränkolon pihapiiriin kuuluu 12-paikkainen talli, kaksi pihattoa, kaksi isoa kenttää, kuusi tarhaa, lantala, heinä- ja puruvarasto, estekoppi ja kärryhalli, jossa sijaitsee myös pihattohevosten varustehuone. Tallissa on karsinoiden lisäksi varustehuone, kuivaushuone, rehuhuone ja kaksi pesukarsinaa. Lisäksi asuintalo sijaitsee aivan pihapiirin laitamilla erotettuna noin metrin korkuisella aidalla tallialueesta.
Lähimpään naapuriin on matkaa kuusi kilometriä, kauppa löytyy kahdenkymmenen kilometrin päästä ja kaikki erikoisemmat palvelut sadan kilometrin päästä Kajaanista. Hyvänä puolena onkin sitten se, että maastoreittejä on kilometritolkulla joka suuntaan, lähistöllä on tallin neljä valtavaa laidunta ja maastoesteradan rakentaminen ei tuottanut ongelmia, sillä ei ollut naapureita valittamassa.
Tallirakennus on rakennettu jo 1980-luvulla ja siellä toimi aluksi pienehkö ravitalli, joka kuitenkin lopetti 90-luvun puolivälissä. Tämän jälkeen tila oli tyhjillään useamman vuoden, kunnes nuori pariskunta osti sen ja perusti sinne ratsastuskoulun. Tällöin tilalle rakennettiin myös pihatot ja toinen kenttä, lisäksi tallia kunnostettiin. Pariskunnalle tuli kuitenkin ero muutaman vuoden kuluttua ja ratsastuskoulu laitettiin myyntiin. Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, onhan tallin sijainti varsin kehno, joten paikka oli jälleen useamman vuoden tyhjillään, kunnes minä ostin sen vuonna 2010. Vuokrasin koko tilan kuitenkin vanhalle ravimiehelle, joka lupasi pitää tilat kunnossa ja rakentaa sinne myös kärryhallin vastineeksi siitä, etten perinyt kuin pientä vuokraa. Asuin itse tällöin vielä Yhdysvalloissa, enkä aikonut palata Suomeen vielä ainakaan viiteen vuoteen.
Ikävä kyllä tämä raviukko kuoli sydänkohtauksen seurauksena alkuvuodesta 2014, joten jouduin tekemään pikaisen päätöksen tilan suhteen: etsinkö uuden vuokralaisen, myynkö vai muutanko itse asumaan Kainuun perämetsään. Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja kesäkuussa sainkin viimeisetkin tavarani tuotua Suomen kamaralle. Remontoin asuntoa jonkin verran, tein talliin ja pihattoihin pintaremontit sekä rakennutin toisen kentän vielä loppuvuoden aikana, kunnes lumentulo esti suuremmat remontit.
Ensimmäiset hevoset saapuivat tilalle kuitenkin vasta helmikuussa 2015, kun viimein sain kaikki asiat järjestettyä ja valittua hevoset, jotka pärjäisivät Kainuun kylmyydessä – vaikkakin sitten reilusti loimitettuina. Tilalle mahtuu asumaan yhteensä 24 hevosta eikä sellaista määrää ole mahdollista hoitaa yksin, joten Myyränkolossa on yksi palkattu työntekijä, sekä jatkuvasti tettiläisiä, työssäoppijoita ja työmarkkinatuella työskenteleviä työttömiä – tämä tulee halvaksi minulle ja hevosetkin tulee hoidettua. Itse hoidan lähinnä tallin rahaliikenteen sekä kivoilla hevosilla ratsastamisen tai ajamisen, ikävämmät työt jätän suosiolla muille.
Milläkö tämä kaikki sitten rahoitetaan? Asuin Yhdysvalloissa tosiaan lähemmäs kymmenen vuotta, työskentelin suurella laukkatilalla ja lopulta sain ostettua muutaman laukkahevosvarsan, joista kaksi olivatkin oikeita kultakimpaleita: toinen voitti kahtena vuonna peräkkäin Breeders’ Cupin päälähdön sekä muita pienempiä arvokilpailuita, toinen sijoittui jokaisessa lähdössään, voitti useamman pienemmän arvokilpailulähdön ja 3-vuotiaana Triple Crownin. Voittosummat olivat kummallakin huikeita, eivätkä muutkaan laukkahevoseni huonosti pärjänneet ja myytyäni ne siitoshevosiksi olin useampaa miljoonaa euroa rikkaampi ihminen. Näillä varoilla oli hyvä kustantaa remontit, muutot ja hevoset ja paljon rahaa jäi vielä säästöönkin. Nykyisin teen keikkaluontoisesti kirjoitustöitä ja kasvattamalla oikeasti hyviä hevosia toki myös tienaa hieman.